Puppy Culture - kasvattajan mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteen?
Mitä jos kasvattajan olisi mahdollista vaikuttaa pentujen tulevaisuuteen omilla tekemisillään tai tekemättäjättämisillään? Mitä jos pelkoaggressiivisuuden esintymiseen voisi kasvattaja vaikuttaa jo pentulaatikossa? Entäs resurssiagression? Alustavarmuuteen? Koulutettavuuteen? Voiko jo pentulaatikossa vaikuttaa tuleviin sukupolviin?
Epigenetiikan kehittymisen myötä tiedämme, että mm. ympäristö, ravinto, olosuhteet, itseasiassa kaikki geenien ulkopuolella oleva ohjaa geenejä sammuttamalla ja käynnistämällä niitä. Toisin sanoen yksilön elämän aikaiset olosuhteet ovat yksi tärkeä perintötekijä siinä missä geenitkin. Eli ympäristöä yms. kontrolloimalla voidaan vaikuttaa tuleviin sukupolviin perustavalaatuisesti.
Olen niin kauan (16v), kuin minulla on ollut pentueita, ollut kiinnostunut siitä, kuinka kasvattaja voi vaikuttaa pentueen kehitykseen. Kasvattajalla on suuri vaikutus siihen, kuinka pentujen fysiikka ja ennen kaikkea luonne lähtee kehittymään. Epigenetiikkaan tutustumisen myötä uskon yhä vahvemmin, että kasvattajan vaikutus pentuvaiheessa on perustavalaatuista. Geenejä voidaan kytkeä päälle ja kytkeä pois päältä jo varhaisessa vaiheessa, kun pentu on vastaanottavaisimmillaan. Tähän tarvitaan oikeanlaisia kokemuksia oikeassa vaiheessa.
Miina ja Miinan pennut
Varhaisen pentuvaiheen tiedetään tutkimusten osoittamana olevan kriittisen tärkeää pennun kehityksessä. Tutkimuksia on tehty eri eläinlajeilla ja myös ihmisillä. Ihmisistä tiedetään, että esimerkiksi tunneköyhä ja vauvan tarpeista huolehtimaton äitisuhde vaurioittaa pysyvästi lapsen turvallisuuden tunnetta. Samoin varhaisen lapsuuden kokemukset (tai kokemattomuus) vaikuttaa suunnattomasti lapsen edellytyksiin kasvaa psyykkisesti terveeksi lapseksi. Kasvaminen virikkeellisessä ja suvaitsevaisessa ympäristössä taas ohjaa lapsen kasvua positiiviseen suuntaan. Tämä on todettu myös eläinlapsilla.
Koiranpennulla sosiaalinen ikkuna on silmien aukeamisesta noin 16 viikkoon asti. Tämä vaihtelee rodun ja yksilön välillä suuresti. Joillakin se sulkeutuu jo 12 viikon ikäisenä. Kun tämä ikkuna on sulkeutunut, se on pysyvästi kiinni. Koiraeläimillä pienille pennuille on edullista, että ne oppivat nopeasti kokemuksistaan ja tutkivat ympäristöään antamuksella emon valvovan silmän alla. Kuitenkin aikuistuessaan ja kasvaessaan ne alkavat olla epäluuloisia uusille asioille. Tämä tarkoittaa sitä, että ne hyväksyvät ne asiat, joita ne ovat kohdanneet sosiaalistumiskaudella. Sen jälkeen suhtautuvat varautuneesti tai jopa pelolla uusiin asioihin.
Toivo tutustumassa kiiltävään alustaan
Kuinka siis kasvattaja voi vaikuttaa kasvatteihinsa ennen, kuin ne lähtevät omiin koteihinsa? Suunnattomasti itseasiassa:
-vanhempien valinta
-nartun hoito odotusvaiheessa
-synnytys ja sen hoitaminen
-vastasyntyneen pennun käsittely
-eri kehityskausien ymmärtäminen ja hyväksikäyttö
-sosiaalistumiskauden merkityksen ymmärtäminen ja sen hyväksikäyttö
-pentujen elinympäristön rikastaminen
-ongelmanratkaisu tehtävät auttavat pentua hallitsemaan turhautumista
-"antamalla pennulle äänen" eli kuinka opetetaan pentu kommunikoimaan ihmisen kanssa
-tietoisuus pentujen pelkokausista ja kuinka ne ylitetään
-kuinka epätoivottu käyttäyminen estetään
-oikean kodin etsiminen
Jne.
Puppy Culture ja Attention Is The Mother Of All Behaviors
Koska haluni auttaa pentujani ja tiedonhaluni on suuri, tilasin amerikkalaisen koirankouluttajan ja kasvattajan Jane Killionin 4h 14 min pitkän DVD-setin nimeltään Puppy Culture - The Powerfull first 12 weeks. Jane on kirjoittanut kirjan nimeltään When Pigs Can Fly - Training The Impossible Dogs. Olin heti myyty ja päätin toteuttaa seuraavan pentueeni kanssa Puppy Culturea. Pentue olikin jo tuloillaan.
Jane kasvattaa, näyttelyttää ja kisaa miehensä kanssa bulltrerriereitä Madcap-nimellä . Videossa seurataan Daphne-nimisen nartun pentueen kehittymistä 12 viikkoon asti ja tehdään myös jälkiseurantaa niiden ollessa aikuisia koiria. (Bullterrierit olivat suloisia). Jane asiantuntijoineen taluttaa katsojan kädestä pitäen pentujen kehityksen eri vaiheiden läpi ja kertoo kuinka niitä hyödynnetään. Samalla hän kertoo mahdollisuuksista estää erilaisten ongelmien syntymisen ja kehittymisen. Itselleni oli kovin valaisevaa oppia pennun kehittymisestä niin paljon. En kuitenkaan ole mikään käyttäytymisen asiantuntija, vaikka se minua kovasti on aina kiinnostanut. Oli mielenkiintoista kuunnella eri asiantuntijoiden näkemyksiä aiheesta ja seurata Janea, kun hän teki pentujen kanssa erilaisia tehtäviä.
Ensimmäinen PC-pentueeni
Helmikuussa 2016 syntyi ensimmäinen (mutta ei viimeinen) Puppy Culture pentueeni. Ensin piti opetella, mitä niiden pentujen kanssa pitikään tehdä ja mitä hankia. Aloimme yhdessä perheemme kanssa toteuttaa pentujen ikään nähden sopivia "juttuja". Aluksi pentujen annetaan olla paljon rauhassa, mutta niille tehdään varhaista neurologista stimulaatiota (jonka jo monet tuntevatkin). Sitten kun korvat ja silmät ovat auki alkaa suunnitelmallinen pentujen eteenpäin vieminen. Videossa on ohjeet siitä, mitä kannattaa tehdä ja missä välissä ja miksi.
Tarjosin pennuille uusia kokemuksia sen, miltä arjelta ehdin. Ei pidä tehdä tästä itselleen liian sitovaa ja suuritöistä, koska se ei ole tarkoituksenmukaista. Itse en kokenut sitä rasittavana, vaan se avasi minulla uusia mahdollisuuksia touhuta pentujen kanssa. Paljon tuli sellaista, mikä ei edes tullut mieleenikään aikaisemmin. Vaikka olen aina viettänyt paljon aikaa pentujen kanssa, niin näiden kanssa ero oli selvä: näistä tuli vielä selvemmin persoonia ja ihania sellaisia.
Markuksen robotti
Lapset olivat innolla mukana toteuttamassa eri juttuja. Sain lainata pojan metelöivää ja liikkuvaa robottia. Tyttö oli mukana käsittelemässä ja ruokkimassa pentuja. Kaiken kaikkiaan he avustivat kiitettävästi.
Yksi asia, joka minulle antoi suuren ahaa-elämyksen, oli pentujen opettaminen pyytämään ("manding"). Sheippaamisen avulla jo hyvin nuoren pennun voi opettaa istumaan ja ottamaan katsekontaktia. Tämä saattaa myös auttaa mahdollisen hyppimisen kanssa: jos koira on oppinut toisen tavan pyytää, niin se käyttää sitä mieluusti. Mielestäni tämä pentue on kaikkein kontaktinhaluisin pentue, joka minulla on ollut. Käyttölinjan cockeri on noin luonnostaan hyvin kontaktinhaluinen, mutta olen havainnut siinä olevan valtavaa vaihtelua kuitenkin. Varsinkin pentueen kaksi viimeisintä narttua "Telle" ja "Iris", jotka olivat pidempään meillä, oppivat todellakin tulemaan eteen pyytämään kontaktia. Olin todella vaikuttunut.
Iris
Telle
Toinen, mitä en oikein ollut aikaisemmin ymmärtänyt, oli pelkokaudet. Niitä on alle luovutusikäisellä pennulla kaksi. Ne voivat kestää hetken tai pidempään. Tämä on mielestäni hyvä ymmärtää, niin voi auttaa pentua. Selkeimmän pelkoreaktion näin "Ninzalla". Olin ottanut sulamaan peltopyyn ja esittelin sen jokaiselle pennulle erikseen. Erilaisten objektien ja materiaalien esittely kuuluu PC:hen. Otin Ninzan viimeisenä ja päästin sen etupihalle vapaaksi. Se ei ollut nähnyt vielä riistaa tässä vaiheessa. Se paineli takaisin portaalle ja ei suostunut tulemaan pois. Kävin hakemassa ja heti palasi takaisin ja katsoi epäluuloisesti. Se jäi sitten sen osalta siihen. Teimme peltopyyhyn tutustumisen sitten seuraavana päivänä uudestaan ja silloin ei esiintynyt niin mitään pelkoa.
Ninza
Kolmas, mikä teki vaikutuksen oli, protokolla, jolla voidaan vaikuttaa mahdolliseen tulevaan ihmisiin kohdistuvaan resurssiaggressioon. Tätähän cockereissa valitettavasti esiintyy.
Noin kokonaisuudessaan koin ohjelman olevan erittäin hyvä ja opin todella paljon. Kaikki pennut varmasti hyötyvät siitä, mutta heikoimmat pennut varmasti eniten. Juuri heikoimpia pentuja pitäisikin tukea, sillä joko päivä ne ovat jonkun omia koiria. Jos niitä on pikkupentuvaiheessa osattu käsitellä oikein, niin on paljon suurempi todennäköisyys hyvään lopputulemaan. Cockereilla esiintyy arkuutta ja myös siitä johtuvaa aggressiivista käyttäytymistä. Vain hyvin pieni osa on ilmeisesti jotain neurologisista syistä johtuvaa aggressiota. Mitäpä jos suurin osa tästä olisi estettävissä oikeanlaisella ja oikea-aikaisella käsittelyllä?
Tutkiessani asioita ja surffaillessani netissä, niin käsitykseni kasvattaja mahdollisuuksista ja velvollisuuksista vain vahvistuu. Kasvattajan tulee hoitaa pentueensa mahdollisimman hyvin. Netti on täynnä juttuja, joissa on erilaisista oloista kotoisin olevia koiria ja niiden ongelmia. Surullisimmat ovat pentutehtaiden onnettomat pennut, joilla ei varhaislapsuudesta johtuvista syistä ole edes mahdollista elää normaalia elämää. En tiedä onko Suomessa varsinaisia pentutehtaita, mutta julkisuuteen on tullut lukuisia huonosti koiriaan kohdelleita kenneleitä.
Pentua etsivälle onkin todella tärkeää tietää, millaisissa oloissa pentue kasvaa ja kuinka niitä on hoidettu. Mitä paremmat olosuhteet ovat, sitä parempi on lopputulema. Puppy Culture on myös pennunostajalle sopiva: siinä on tehtäviä, mitä pitää pennun kanssa jatkaa.
Toimimme Puppy Culturen maahantuojina.
Tässä alennuskoodi, jolla saat 15% pois setin hinnasta: PC2016. Voimassa tämän vuoden. (Ko. tuotteessa ei ole toimitusmaksuja.)
Lisätietoa: https://www.puppyculture.com
Alla on sisältö:
Kommentit
Lähetä kommentti